SydänJuurilla

 

 

 

 

 

 

PopUnion / Capo Records 2011

Etno-Emma -voittaja 2011, Vuoden 2011 kansanmusiikkilevy

1. Viikon vuotin
2. Enkä mä luullut
3. Emma
4. Petetty nuorukainen
5. Kivilinna
6. Hih hei
7. Lemmen käki
8. Kaikissa katala yksin
9. Ja se ilta
10. Tanssilaulu
11. Sä muistatko metsätien
12. Kaikissa katala yksin -remix

ARVIOITA

Pirkko
 Kotirinta, 
HS,
 Etnoalbumin 
tuomariston 
pj. 
Emma‐Gaala 
1.12.2011:


Aapo Siippainen, Keskisuomalainen 16.7.2011:

Nelihenkisen kansanmusiikkiyhtye Freijan täydellisyys syntyy yllätyksettömistä elementeistä. Viuluista, kontrabassosta, haitarista, harpusta, huilusta ja puhtaasta laulusta. Freija ei lisää vanhoihin kansansävelmiin mitään poikkeuksellista, mutta Viikon vuotin, Enkä mä luullut, Emma ja lukuisat muut tradit kuulostavat kuin uusilta lauluilta. Maija Karhinen-Ilo, Arto Anttila, Matti Laitinen ja Lassi Logrén soittavat ja laulavat ne täydessä harmoniassa. Tämä onnistuu vain jos muusikko syventyy vanhaan materiaaliin nöyrällä sydämellä ja herkällä sielulla.

Freija tuntee omakseen myös vanhat suomalaiset iskelmät kuten Sä muistatko metsätien ja muun muassa Laila Kinnusen levyttämän Tanssilaulun. Kappaleet soivat ajattomina, eikä Freija ratsasta pinnallisella nostalgialla ja retrobuumilla. Eugen Malmsténin säveltämän Sä muistatko metsätien -valssin uudessa sovituksessa on virren tuntua ja hengellistä rauhaa.

* * * * *

Pohjalainen 19.07.2011:

Freija onnistui tekemään mestarillisen levyn

Moderni kotimainen folk voi hyvin. Yksi genren vaalijoista on Freija, joka ei pelkää sulauttaa taiteeseensa erilaisia vaikutteita.

SydänJuurilla osoittautuu mestarilliseksi albumiksi. Omat ja lainatut sävelmät kihelmöivät kauneutta ja syvällisyyttä, eikä arjen huumorikaan unohdu. Äänikudelmien kiehtovimmat elementit ovat Maija Ilo-Karhisen nokkahuilut sekä Arto Anttilan kontrabasso ja sopraanosaksofoni.

Kansanmusiikkikeitoksen helmenä säihkyy rautalankaversiona tunnettu valssi Emma, joka uhkuu pirteyttä Freijan syleilyssä.

* * * * *

 

Mari Koppinen, Helsingin Sanomat 3.8. 2011:

Jos nykykansanmusiikki on jäänyt vieraaksi, niin tästä kannattaa nyt aloittaa. Freija tuo kansanmusiikin niin lähelle, että se varmasti koskettaa jokaista.

Levyn pointti ovat hyvät laulut – ovatpa ne sitten suomalaisia kansanlauluja, euroviisuja (Tanskan Dansevise vuodelta 1963) tai vaikkapa Emma-valssi. Juurevat sovitukset, jousen krahina ja hyvä meininki nostavat laulut uusiin ulottuvuuksiin.

Sydänjuurilla ei ole yleisön liehittelyä, vaan yksinkertaisesti hyvää musiikkia. Se on vuoden parhaita kansanmusiikkilevyjä.

 

Kimmo Nevalainen, Karjalainen 28.9.2011:

Hyvää on helppo kehua. Freijan uutuus SydänJuurilla on vahva näyttö siitä, että traditionaalinen kansanmusiikki toimii, kun se tehdään taidolla ja hyvällä maulla. Freijan vahvuus lepää oivallisissa sovituksissa, Maija Karhinen-Ilon kuulaassa äänessä sekä muusikkojen nautittavassa yhteissoitossa. Erityismaininnan saaa Värttinässäkin vaikuttanut Lassi Logrén, jonka viulu ja avainviulu soivat oivaltavasti. Miehet, Logrénin lisäksi Arto Anttila ja Matti Laitinen, laulavat tarvittaessa äänissä – oikein.

Kokonaisuutta nelikko on sekoittaunut ottamalla mukaan myös muutamia vanhoja iskelmiä. On suuri riski versioida uudelleen Laila Kinnusen unohtumattomasti esittämä Tanssilaulu. Freija onnistuu vähintään kohtuullisesti, mutta parhaimmat palat osuvat ajattomasti tulkittuun kansanmusiikkiin.

Kivilinnan introssa basson ja syliharpun vuoropuhelu kimaltelee vesipisaroiden tavoin, Kaikissa katala yksin saavuttaa remixinsä lauluosuuksissa Zetaboo-sävyjä.

 

Minna Raskinen, Kansanmusiikki 3/2011:

Maija Karhinen-Ilon lempeän ja heleän laulun ympärille rakentuu taidokkaasti sommiteltu kokonaisuus, joka sisältää pääasiassa perinteistä riimillistä kansanlaulua, pari kalevalaista sekä muutaman iskelmän. Levyn avausraidan Viikon vuotin intensiteetti kasvaa tyylikkästi, eikä se herpaannu levyllä kertaakaan. Rekilaulut ovat tanssittavan letkeitä ja sovitukset monipuolisia, ilman liiallista kikkailua. Tietynlainen selkeys ja ilmavuus pysyy koko ajan myös hyvän miksauksen ansiosta.

Haitarit, nokkahuilut, syliharppu (Karhinen-Ilo), sopraanosaksofoni (Arto Anttila), avainviulu (Lassi Logrén), sekä mandoliini ja perkussiot (Matti Laitinen) värittävät soittimellista äänimaailmaa, jonka tukijalat ovat basso (Anttila), kitara (Laitinen) ja viulu (Logrén). ”Kuluneen” Emma-valssinkin toteutus on svengaava ja raikas. Olen aina pitänyt siitä, että kaikki bändin soittajat myös laulavat. Taustalaulua olisi voinut paikoin nostaa vielä vahvemmaksi. Useammilla kuuntelukerroilla löytyy myös uusia nyansseja.

Suosikeistani Kivilinna (trad) on näppäiltävien soittimien juhlaa mandoliinisooloineen. Tanssilaulu (Ottao Francker/Saukki) kehittyy upeasti villiin viulusooloon ja suorastaan flamencomaiseen rytmi-irroitteluun. Ansiokas äänitys ja miksaus on Matti Laitisen. SydänJuurilla on hallittua ja kaunista musiikkia, suorastaan balsamia sielulle.

 

Pekka Koskivaara, Retrokkiblog 4.12.2011

Autossa soi…

Freija-yhtyeen SydänJuurilla, muutama päivä sitten Etno Emma -palkinnon voittanut yhtyeen toinen albumi. Kädenlämmin, melankolinen ja vähän mystinenkin kokonaisuus – musiikissa on vahvasti vanhahtava ja omassa asteikossani traditionaalinen vire, joka tarjoaa lohtua ja turvaa tällaisina epävarmoina aikoina.

Sen sijaan että esittäisivät instrumentaalista virtuositeettia, Arto Anttila, Maija Karhinen-Ilo, Matti Laitinen ja Lassi Logrén rakentavat monipuolisine soitinarsenaaleineen uljaasti sovitettuja kokonaisuuksia. Freijan tulkinnat liikkuvat jossain Pihasoittajien, Clannadin ja Pentanglen kolmiossa – esimerkiksi Kivilinna voisi olla suoraan viimeksi mainitun tuotannosta: ilmava, svengaava, kielisoitinten hypnoottinen ja vastustamaton kudos. Karhinen-Ilon laulu on sävykästä ja heleää, koko yhtye on hyvinkin laulutaitoinen. Ehkä lisämausteena käytetyt taustalaulut tuovat mieleen mainitun Clannadin.

Jos tavoitteena on svengi, sitä löytyy (Emma). Nostalgiaa tarjoavat Tanskan euroviisu 60-luvun alusta, Dansvisa, suomeksi Tanssilaulu – sekä Eugen Malmstenin Sä muistatko metsätien. Se kuulostaa luettuna oudolta, liian tutulta ja jotenkin 40-50-luvun ”vaatimattomia mutta rehellisiä ja työteliäitä aikoja” korostavalta valinnalta, ehkä kosiskelultakin, mutta istuu hienosti levyn kokonaisilmeeseen. Ja onhan se omalla tavallaan kansan musiikkia.

Tässä marraskuun alakuloisessa, vetisessä hämärässä Freija tulee soimaan vielä paljon.

TILAA LEVY: freija@freija.fi

<< Takaisin levyihin