Liki
Capo Records, PopUnion Oy 2015
www.popunion.fi
- Vesmanviiki
- Petollisuus
- Väliaikainen
- Sinä olet
- Kankaan kaunis Katriina
- Soittajapoika
- Miksen väsyisi
- Lauluni
TILAA LEVY: freija@freija.fi
ARVIOITA
Tove Djupsjöbacka, Hufvudstadsbladet 7.10.2016
Skivrecension: folkmusiker i lyxclass.
Det är folkvisor för hela slanten utan radikalare nymodigheter och med en förkärlek även för schlager i gammal stil – gränsen mellan denna och folkmusiken är ju ställvis extremt suddig.
Inom den genre man valt är sångstilspaletten mångsidig. Denna gång finns några gamla hittar (Väliaikainen, Soittajapoika) med, men också ett fräscht urval mer okända folkvisor i olika stilar, från melankolisk fundersamhet (Sinä olet) till gungande skärgårdsvals (Petollisuus). I den senare är kombinationen av brett leende durvals och ord som handlar om något alldeles annat verkligen charmig.
Min egen favorit är Miksi väsyisin, där man på ett oemotståndligt sätt kombinerar Kalevalaversmått med intensitet bekant från populärmusiksammanhang. I övrigt känns det som om överraskningarna är lite färre än på gruppens förra skiva, fantastiska SydänJuurilla.
Själva hantverket håller högsta nivå med fyra musiker av lyxklass och med en förkärlek för klanger. Sångsolisten Maija Karhinen-Ilo har en av Finlands finaste röster i denna genre, klockren och varm. Hon får verkligen fram de finstilta nyanserna i denna typ av låtar, som inte grundar sig på röstakrobatik utan snarare på innerlig närvaro. Hon har precis slutfört sin konstnärliga doktorsexamen på temat folkliga ballader, och balladerna finns med på ett hörn även här.
De tre herrarna i bandet är alla finfina instrumentalister och deras gemensamma sångsound är sällsynt välklingande. Arto Anttilas tajta och rena bas bygger en god grund som fylls upp av Matti Laitinens personliga och vida gitarrsound. Det hela finslipas av Lassi Logrén på olika stråkinstrument. Bäst är han på stentajta rytmiska riff, de mer lyriska violinpartierna låter ibland aningen hårdhänta. Karhinen-Ilo kryddar stundvis lite extra med sitt dragspel. Freija är en fint sammansvetsad kvartett som firar tioårsjubileum i år.
Kimmo Nevalainen, Karjalainen 26.10.2015:
Freijalla on oma soundinsa
Kymmenvuotista taivaltaan juhliva Freija jatkaa uudella Liki-levyllä siitä, mihin se Etno-Emman vuonna 2011 voittaneella SydänJuurilla pääsi. Levy valittiin tuolloin myös vuoden parhaaksi kansanmusiikkilevyksi.
Freija siis yhdistelee edelleen toisiinsa aina yhtä toimivia tradeja, vanhaa iskelmää ja vähän omaakin musiikkia.
Levyn aloittava Vesmanviiki on vahva laulelma irkkutunnelmissaan. Teatterin näyttämöllekin sopissa Petollisuudessa soi ah, niin lohdullinen haitari. Jurvan / Pekkarisen Väliaikainen svengaa rennosti. Kankaan kaunis Katriina nytkyttää eteenpäin pienillä keinoilla mutta samalla hyvin tehokkaasti. Soittajapojassa kuuluu mustalaismusiikin kaikuja.
Omasta tuotannosta Miksen väsyisi on kaunis ja koskettava balladi.
Freija on eittämättä sisäsiisti, mutta bändillä on oma soundinsa, mikä on aina hyvä merkki. Sovitukset on hyvällä maulla tehty ja soitto on ilmavaa. Kaiken yllä leijuu Maija Karhinen-Ilon läsnä oleva ja kaunis laulu. ****
Aapo Siippainen, Keskisuomalainen 16.11.2015:
Kymmenen vuotta sitten perustettu Freija haluaa olla muutakin kuin suomalaista kansanmusiikkia. Nelikko esittelee itsensä akustisen laulumusiikin esittäjinä, jotka tekevät uusia tulkintoja vanhoista tarinoista ja sävelistä. Herkkää tunnelmaa haetaan vanhasta iskelmästä ja irkkumusiikista. Viulun lisäksi ääneen pääsee myös saksofoni.
Vaikka Freija ei turhia revittele, uskon, että sillä on mahdollisuus ilahduttaa laajaa yleisöä. Keikkakalenterin perusteella esiintymisiä tehdään lapsille, nuorille ja aikuisille.
Arvio: 4/5
Pekka Koskivaara, Retrokki 25.11.2016
https://retrokkiblog.wordpress.com/
Iskelmällisen folk-yhtyeen kolmas albumi, juhlistaa samalla kokoonpanon 10-vuotista olemassaoloa.
Olo Freijan musisoidessa on levollinen: ristiriitainen ja kavalakin maailma painuu taka-alalle, pehmeä ja perinteitä kunnioittava soitto ja laulu rauhoittavat ja elvyttävät. En yhtään ihmettelisi jos perin juurin suomalaisella musiikilla olisi jopa parantavia vaikutuksia, ainakin sielulle.
Musiikillisesti ”Liki” on äärimmäisen tasapainoinen. Sävellykset ja sanoitukset sekä tulkinnat täydentävät toisiaan. Yhtye – Maija Karhinen-Ilo (laulu, haitari, nokkahuilu), Arto Anttila (basso, sopraanosaksofoni, laulu), Matti Laitinen (kielisoittimet, laulu) ja Lassi Logrén (viulu, avainviulu, jouhikko, laulu) – on balanssissa sekin: Karhinen-Ilon äärimelodinen, pehmeä laulu saa vastinparin ja pontta esimerkiksi pariin puhkituttuun ralliin sävelletystä ja niitä mainiosti tuoreuttavasta instrumentaalikuviosta (”Väliaikainen”, ”Soittajapoika”).
Tunnustan sokean pisteeni, kun kyseessä on perinnetietoinen, koskettavan nostalginen ja iskelmällinen folk: Pihasoittajat. Samassa pisteessä operoi Freija, pienin poikkeuksin. Pihasoittajien musiikki kurotti toisaalla syvemmälle, se oli välillä lohduttomampaa. Toisessa ääripäässä olivat melkeinpä lapsenomaisen koskettavat melodiat ja sanoitukset. Freija tarjoaa tasaisempaa laatua.
Erityisesti haluan vielä mainita pääosin omaa sävel- ja sanatuotantoa olevat ”Lauluni” ja ”Miksen väsyisi”. Ne eivät lainkaan häpeä vuosikymmeniä suomalaisten sieluja koskettaneille klassikoille. Niille, jotka ovat tärkeä osa henkistä perintöämme.
Hannu Virtanen, Kansanmusiikki 4/2015:
10-vuotisjuhliaan viettävä Freija julkaisi uuden albumin lokakuussa. Yhtyeen kolmas levy jatkaa kansanlaulua ja iskelmää yhdistävällä linjalla. Edellinen levy ”SydänJuurilla” palkittiin Etno-Emmalla ja valittiin vuoden 2011 parhaaksi kansanmusiikkilevyksi. Yhtyeessä laulavat ja soittavat Maija Karhinen-Ilo, Arto Anttila, Matti Laitinen ja Lassi Logrén.
Juttelin keväällä Maarit Niiniluodon kanssa, ja hän selitti, että tietyissä lauluissa soi yhteinen kansallinen muisti. Mietin silloin, että noita lauluja pitäisi tuoda enemmän esille. No nyt tämä toteutuu Freijan toimesta, uutuuslevyllä on mukana juuri tätä yhteistä muistia eli ”Vesmanviiki”, ”Petollisuus”, ”Väliaikainen”, ”Kankaan kaunis Katriina” ja ”Soittajapoika”. Lisäksi mukana on muutamia yhtyeen omia lauluja.
Freija on jo vuosia ollut yksi suosikkiyhtyeistäni – ennen kaikkea siksi, että siinä lauletaan ja hyvin. Freijan valtti on konstailemattomuus yhdistettynä vankkaan osaamiseen. Jos pidät akustisista soittimista, tutuista vanhoista sävelmistä ja taidokkaista tulkinnoista, tässä sinulle oiva levy. Eittämättä yksi vuoden parhaista.
Pekka Nissilä, Muusikko, joulukuu 2015:
Freija on nelihenkinen kansanmusiikkikvartetti Helsingistä, jonka periaate levynteossa kuulostaa olevan, että lauletaan ja soitetaan. Siis oikeasti lauletaan ja soitetaan siinä äänitettäessä, minkä jälkeen kuunnellaan tallenteelta menikö se hyvin, eikä katsella näyttöruudulta miltä se näyttää. Sen tosiasian merkille paneminen kerta kerran jälkeen, ettei kyseinen periaate ole enää ollenkaan itsestään selvänä käytössä, on häkellyttävää. Mutta Freijan soundi (periaatteessa) haitarin, kitaran, viulun, basson ja laulun myötän on sitä pysyvää lajia, minkä varassa musiikki on aina elänyt, ja edelleenkin elää.
Liki-albumin materiaali on lähtökohtaisesti säkeistölauluja, joista useimmissa on sovituksena selkeä tanssipoljento. Sauvo Puhtilan sanoin etenevä tarina kraatarista ja kylän neidosta otsikolla ”Kankaan kaunis Katriina” (trad) elää säkeistöissään hienosti harkitulla sovituksellaan, mutta toisaalta Tatu Pekkarisen huippuhetki ”Väliaikainen” (säv. Matti Jurva) ei ikään kuin beat-muodossaan oikein toimi. Väliriffejä on, mutta teksti ei kaikkea toistamisen määrää kestä.
Johtavasta laulusta vastaavan Maija Karhinen-Ilon sävy ja tulkinta ovat vaikuttavia, vaikka fraseeraus hieman vaihteleekin; ”Vesmanviikin” (trad) lievästä kaavamaisuudesta ”Soittajapojan” (trad/Puhtila) taipuisuuteen. Päätösraidaksi sijoitettu kitaristi Matti Laitisen ”Lauluni” hitaahkolla polskamoodillaan, Lassi Logrénin avainviulun värittämänä, on hieno lopetus hienolle levylle.
Saga Wiklund, Anna 51-52 2015:
Kolahdus
ETNOA SYDÄNTALVEEN
Freija-yhtye yhdistelee kolmannella levyllään persoonallisesti kansanmusiikkia ja iskelmää.
Edellinen levy palkittiin Etno-Emmalla vuoden parhaana kansanmusiikkilevynä, ja tämäkin on alansa aatelia. Kaunisääninen laulusolisti Maija Karhinen-Ilo on yhtyeen sielu.
Freijan monitaitoiset muusikot vaihtavat soitinta bassosta jouhikkoon, harmonikkaan ja sopraanosaksofoniin. Niinpä levyn sointimaailma on värikkään ilmeikäs.
Valtaosa Liki-levyn kappaleista on kansansävelmiä, kuten balladi Kankaan kaunis Katriina, joskin osa taas on itse sävellettyjä.
Levyn humraavinta antia on vauhdikas sovitus Saukin ikivihreästä Soittajapojasta. Sen hilpeys tarttuu väistämättä – sydäntalven mustuudessakin.
in Global Music | Weltmusik-Magazin 7.10.2016:
http://www.global-music.de/review/freija-liki/
Dieses Album ist knapp ein Jahr alt, aber die Musik des finnischen Quartetts Freija ist über alle Maßen bezaubernd, sodass wir einfach nicht umhin können, ”Liki” vorzustellen.
”Liki” (dt. ”sehr nahe”) ist das dritte Album der Band. Für ihr zweites Album “SydänJuurilla” (2011) erhielten sie bei den finnischen Emma Awards, den Preis als ”best Finnish ethno album”. Sie setzten sich dabei gegen die ebenfalls nominierten Alben ”Finsko Pajdusko” von Teija Niku, ”Breathebox” von Antti Paalanen und ”Minne” von Milla Viljamaa durch. Wer die Kokurrenten kennt, weiß die besondere Bedeutung dieser Auszeichnung abzuschätzen.
Die damalige Begründung der Jury gilt auch noch heute ohne Abstriche: ”Freija bieten eine frisch und einfallsreich produzierte Musik, die mit großem Können und viel Herz eingespielt wurde…”
Dass das Album ”Liki” 2015 zum besten besten finnischen Folk-Album des Jahres gewählt wurde, ist beileibe keine Überraschung für uns. Anne-Mari Kivimäkis ”Lakkautettu kylä” erhielt ebenfalls diese Auszeichnung.
Das Ausgangsmaterial für ”Liki” ist reine Folkmusik. Durch die anspruchsvollen und abwechslungsreichen Arrangements wird die Musik jedoch auf ein neues Niveau gehoben. Freija bleiben der Tradition zwar treu, verleihen der Musik aber einen gänzlich neuen Anstrich, der das Genre nicht nur entstaubt, sondern ihm hier einen völlig neuartigen Klang verleiht. Dies jedoch ohne zu übertreiben.
Allein die Stimmen und Gesangsarrangements des Quartetts sind so außergewöhnlich (und auch außergewöhnlich schön), dass sie ganz klar aus der Masse der Folkbands Finnlands, wenn nicht gar darüberhinaus, hervorstechen. Dabei muss insbesondere die überaus wohlklingende und immens ausdrucksstarke Stimme von Maija Karhinen-Ilo hervorgehoben werden. Mehrstimmiger Gesang ist eher untypisch für nordische und insbesondere finnische Volksmusik, steht dem Genre aber ausgesprochen gut zu Gesicht.
Maija Karhinen (damals noch ohne -Ilo) war uns bereits vom Album ”Suosikit 2000” (The favourites 2000) her bekannt. Ihr Lied ”Petollisuus”, das sie damals mit einer Studioband unter der Leitung von Tuomas Logrén (u.a. Frigg, Pauliina Lerche) eingespielt hatte, gefiel uns sogleich ganz besonders. Ihre wunderbare Stimme möchte man einfach immer wieder hören und so wurde ”Petollisuus” einer unserer persönlichen Favourites.
”Petollisuus” findet sich auch auf ”Liki” wieder. In einer leicht modifizierten und moderneren Variante. Es fällt uns schwer zu sagen, welche Version schöner ist. Die einfacher gehaltene Variante aus dem Jahr 2000 oder die mit viel Feingefühl präsentierte neue Version. Herrlich sind beide. Und da sich die beschwingte Melodie bestens zum Mitsingen eignet, geben wir den Text des eigentlich recht traurigen Liedes im Original und in englischer Übersetzung unten wieder. Maija Karhinen-Ilo hat den Text liebenswerterweise für uns mal schnell übersetzt.
Besetzung
Maija Karhinen-Ilo: Gesang, Akkordeon, Blockflöte
Maija Karhinen-Ilo ist als Musiklehrerin beim Käpylä Music Institute tätig. Sie arbeitet zudem an ihrer Dissertation an der Sibelius Akademie in Helsinki. Neben Freija ist sie in vielfältiger Weise als Solistin tätig.
Arto Anttila: Bass, Sopransaxofon, Gesang
Arto Anttilas musikalische Aktivitäten unter dem Namen Ajan Musiikki umspannen einen großen Bereich an Richtungen. Er ist auch der Leiter des Kaustisen Hääkuoroa (Chor in Kaustinen).
Matti Laitinen: Saiteninstrumente, Gesang
Matti Laitinen ist in mehreren Bands aktiv, so arbeitet er z.B. mit dem Pekka Laukkarinen Trio, Spindle und dem Tuttiorkesteri zusammen. Er arbeitet auch als Komponist, Arrangeur und Produzent. Die Aufnahmen der Freija-Alben fanden zum Großteil in seinem eigenen Studio statt.
Lassi Logrén: Violine, Nyckelharpa, finnische Leier, Gesang
Lassi Logrén ist ein musikalisches Multitalent und als freiberuflicher Musiker in vielerlei Ensembles engagiert (u.a. Kouon Frouva und Spindle). Daneben betätigt er sich als Lehrer und wirkt beim Puppentheater in Sampo mit.